Historiaa ja valokuvia
Liki 90-vuotias kaunokainen
Kymintie 23 / Kannaksenkatu 19 on rakennettu 1934 ja rakennuspiirustuksia on tehty jo ainakin elokuussa 1928. Talo täyttää siis 90 vuotta 2024!
Kertoilkaapa mitä tiedätte talon historiasta niin kirjoitellaan niitä tänne muistiin. Keitä talossa on asunut ennen vanhaan, ketkä ovat omistaneet talon milloinkin ja onko talolla jotain tarinoita kerrottavanaan.
Puu-Paavolan alueelta on ilmakuvia aina 1940 -luvulta lähtien. Aluksi tonttimme oli varsin paljas (1946), mutta vuosikymmenten varrella näkymät muuttuivat melkoisesti (1986). Vuoteen 2001 mennessä taloon oli rakennettu kaareva terassi ja pihaan kulku siirtyi uuteen paikkaansa. Vuoden 2011 kuvassa piha näyttää upealta. Suuri muutos pihassa tapahtui 2014 kun sisäänajo muuttui alkuperäiselle paikalleen ja uusi pihatalo oli valmis. Uusin kuva on vuodelta 2019. (lähde Lahden kaupungin karttapalvelu)
Puu-Paavolalla värikäs menneisyys
Puu-Paavolan historia ylettyy myös liki vuosisadan taakse, ja alueesta on kuullut monenlaisia tarinoita. Barmanin Satu löysi Facebookin Lahti -ryhmästä tarinaa alueen värikkäästä, ja ehkä hieman kyseenalaisestakin historiasta:
´Lahessa on eri kaupunginosissa varmasti ollut omat erikoiset ihmisensä. Mutta ainakin Paavolassa -70 luvulla varmaan joka kymmenes vastaantulija oli jonkin verran kylähullu tai ainakin inteklektuelli, ainakin jos häntä, tai hänen tapojaan ei ymmärretty. Yksi oli Holkki-Tane, joka asusteli liitereissä tai purkutuomion saaneissa hylätyissä taloissa. Hauska ukko. Piti tupakkaholkkia poikittain hampaiden välissä ja naputteli siihen peukalonkynsillään sävelmiä soitellen. Tane myös teki pikakiljua. Oli juotavissa jo 2,5 tunnin päästä. Tuohon aikaan Paavolassa asui pihapiirissäni, 3 talon ryppäässä monta pöljää. Yhtä naista sanottiin Annikki Tähdeksi samannäköisyytensä vuoksi. Kerran Annikille tuli pissahätä pitkillä rappusilla, joilla kesäisin noilla venkuloilla oli tapana kokoontua ja istuskella. Vuolaana virtana valui Annikin kusi rappusia alas, mutta juttu ei keskeytynyt hänellä. Turha on vessaan mennä, kun voi istualtaankin kusta. Seurueeseen kuului myös Oiva, joka kertomansa mukaan oli joskus palvellut Tanskan kauppalaivastossa kokkina. Kerran hän näytti, kuinka nopeasti saa kananmunat rikottua ja sekoitettua ne maksalaatikon sekaan paistinpannuun. Meni kai kiljupäissään vähän tahti sekaisin, kun pannuun jäi kuoret, mutta keltuaiset roskiin. Yksi hassu tapaus oli Rautasen pappa, joka oli sotavankina joutunut elämään maakuopassa Neuvostoliitossa. Kun sen jalkoihin uutenavuotena heitti harmittoman papatin, niin hyvä, ettei ripaskaa tanssinut. Niin kovin pelkäsi kaikkea pauketta. Kai joku sotatrauma. Kaksi Veijalaisen Anttiakin asui siinä kulmilla. Toinen tunnettiin paremmin nimellä markan paska. Aina oli markkaa pummaamassa. Toinen Antti asui joskus asunnoksi muutetussa vanhassa sikalassa. Vaikka sikalalta se vaikutti siltikin. Tämä sikala Antti osti aina eläkepäivänä kuukauden ruuat etukäteen Eka-Marketista. Eli kauppakärryllisen ruisleipiä, jotkä hän työnsi kärryllä kotiin asti. Niillä se eleli seuraavaan eläkkeeseen. Ja toki vähän kiljua kyytipojaksi.´ (Jean Hurma, Lahti kuvin ja sanoin -ryhmä).Vuonna 1986 Puu-Paavola oli vielä lähes entisissä mitoissaan - alue ulottui Onnelantieltä aina Kaupunginteatteri takapihalle. Sen jälkeen alue on kutistunut muutaman kadunpätkän mittaiseksi puutaloalueeksi. Onneksemme meidän talomme ja kaikki lähinaapurimme säästyivät purkamiselta!
